Aattoaamu valkeni hiljaisena ja rauhallisena. Milla ja Matias heräsivät yhtä aikaa, aivan kuin joku olisi kuiskannut heidän korvaansa, että NYT oli se erityinen päivä. He hyppäsivät sängyistään ja juoksivat olohuoneeseen, jossa edellisillan leipomusten tuoksut leijuivat vielä ilmassa. Äiti ja isä istuivat jo sohvalla höyryävät glögimukit käsissään. “Hyvää joulua!” äiti huikkasi. “Hyvää joulua!” lapset vastasivat, mutta heidän mielessään pyöri jo yksi asia. Tai oikeastaan yksi henkilö, nimittäin Joulupukki. “Tuleekohan se jo pian?” Matias kysyi ja kurkisti heti ikkunan taakse. “Se voi tulla milloin vain” , isä vastasi salaperäinen pilke silmissään. Aamu jatkui rauhallisena. Joululaulut soivat hiljaa taustalla, kuusen kynttilät tuikkivat, ja piparit maistuivat erityisen hyviltä juuri sinä päivänä. Mutta kaiken aikaa Milla ja Matias juoksivat vuorotellen ikkunaan kurkistamaan, joko ulkona näkyisi jotakin. “Siellä liikkuu jotain!” Milla henkäisi yhtäkkiä. He painoivat kasvonsa vasten l...

Keittiössä tuoksui jo aamusta asti lupaavalta: ripaus kanelia, aavistus piparkakkumaustetta ja uunista kantautuva lämmin, paahteinen aromi. Milla ja Matias olivat vetäneet essut päälleen ja seisoivat vierekkäin jakkaroilla, jotta ylettyivät kunnolla työtasolle. Äiti oli luvannut, että tänään he valmistaisivat yhdessä jouluruokia. ”Ensimmäiseksi tehdään lanttulaatikko” , äiti ohjeisti ja ojensi lapsille suuren kulhon. “Minä voin sekoittaa!” Matias ilmoitti innokkaana ja tarttui kauhaan vähän liiankin voimakkaasti. Taikinaa roiskahti kulhon reunalta pöydälle. “Ei haittaa” , äiti naurahti, ”joulukeittiössä saa tulla vähän sotkua.” Seuraavaksi he valmistivat porkkanalaatikkoa. Matias sai vastuun raastamisesta, mikä osoittautui yllättävän hauskaksi. Porkkanaa lensi välillä villisti ympäriinsä, mutta suurin osa päätyi kuitenkin kulhoon. Milla puolestaan tasoitti laatikon pinnan lusikalla ja piirsi siihen koristeellisen aaltokuvion. “Taiteilija työssään” , äiti kehui, ja Milla hymyili ylpe...

Milla ja Matias pukivat päälleen lämpimät takit ja kaulahuivit, sillä he tiesivät, että tänään heillä olisi tärkeä tehtävä. Eteisen pöydällä odotti paperiin kääritty joulukukka — punainen joulutähti, jonka lehdet hehkuivat kuin pienet joulun liekit. He olivat valinneet sen yhdessä äidin kanssa. “Lähdetäänkö viemään kukka perille?” äiti kysyi ja ojensi Millalle pakkasen varalta paketoidun kukan. “Joo, mennään!” vastasivat Milla ja Matias yhteen ääneen. He kävelivät lumista tietä pitkin kohti mummon pientä, punaista taloa. Lumi narskui askelten alla ja ilmassa leijui jouluinen odotus. Matias kantoi vuorostaan ylpeänä kukkaa, kuin suurta aarretta. “Mummo varmaan ilahtuu ihan hurjasti” , Milla sanoi hymyillen. “Ehkä se laittaa sen keittiön pöydälle” , Matias arveli, “tai ikkunalle, että naapuritkin näkevät.” Kun he saapuivat mummolan pihalle, kirkkaat lyhdyt valaisivat hämärtyvää talvi-iltaa ja ikkunoista näkyi pehmeä valonvälke. Milla koputti oveen, ja hetken päästä ovi avautui. “No mu...

Ilta oli jo hämärtynyt, kun Milla ja Matias kulkivat äidin rinnalla kohti metsän reunaa. Äiti kantoi olallaan kassia, jossa oli talipalloja, kauralyhteitä, siemeniä ja pieni pussi pähkinöitä metsäneläimille. “Tietääköhän oravat, että tämä on oikea joululahja?” Matias pohti. “Totta kai” , Milla sanoi, “ne ovat varmaan jo odottaneet meitä!” Äiti hymyili heidän takanaan. “Eläimilläkin on oma joulunsa, ja me voimme auttaa tekemään siitä vähän paremman.” He saapuivat ensimmäiselle pysähdyspaikalleen: suuren kuusen alle, jossa puiden oksat muodostivat suojaisan katon. Milla ripusti talipallon oksaan ja Matias ripotteli pähkinöitä puun juurelle. “Tähän ainakin pikkulinnut löytävät” , äiti totesi. Samassa jostain yläoksalta kuului hento ”titityy” , aivan kuin talitintti olisi laulanut heille kiitoksen. He jatkoivat polkua eteenpäin syvemmälle metsään ja löysivät pienen avoimen kohdan. Milla nosti laukusta kauralyhteen ja asetti sen varovasti maahan. “Tämä on jänöille” , hän sanoi ylpeänä. “Ja...

Lumi narisi pehmeästi Millan ja Matiaksen saappaiden alla, kun he kävelivät äidin ja isän vierellä kohti kirkon suuria puuovia. Ikkunoista loisti lämmin valo, ja sisällä kaikui hiljainen puheensorina. “Tänään lauletaan kauneimpia joululauluja” , äiti hymyili ja puristi lapsia käsistä. He astuivat sisään. Kirkon penkit olivat jo melkein täynnä, mutta he löysivät itselleen paikat, joilta näki hyvin alttarin vierelle pystytettyyn suureen, koristeltuun kuuseen. Kuusen oksilla kimaltelivat kynttiläketjut, ja niiden valo sai koko kirkon näyttämään taianomaiselta. Milla istahti lähemmäs äitiä ja silmäili lauluvihkoa. “Toivottavasti lauletaan ‘Sylvian joululaulu’” , hän kuiskasi. “Ja ‘Joulupuu on rakennettu’!” Matias lisäsi innoissaan. Pian ensimmäinen laulu alkoi. Milla hyräili hiljaa, mutta Matias lauloi täysillä — niin kovaa, että isä meinasi purskahtaa nauruun. Isä silitti Matiaksen päätä rohkaisevasti. Äänten yhteinen humina sai penkit värähtelemään hennosti, aivan kuin lempeä talvinen a...

Oli joulusiivouksen aika. Milla ja Matias seisoivat huoneensa ovella kuin tutkimusretkeläiset, jotka olivat saapuneet villiin viidakkoon. Lattialla lojui leluja, kirjoja ja puoliksi rakennetun lego­kaupungin rauniot. “Me pystytään tähän” , Milla sanoi päättäväisesti ja laittoi hiuksensa saparoille. “Joo… vaikka näyttääkin vähän siltä kuin tontut olisivat räjäyttäneet pajansa täällä” , Matias mutisi virnistäen. He päättivät aloittaa lelulaatikosta. Matias keräsi autot ja dinosaurukset, Milla pehmolelut ja nuket. Välillä he löysivät jotakin yllättävää – kuten Millan vanhan helmikorun. “Tämä on ollut hukassa varmaan vuoden!” Milla henkäisi. “Ja katso!” Matias sanoi nostaen esiin pienen vihreän legoukon, “tämä on se, jota etsittiin viime jouluna!” Löytöretket hidastivat siivousta, mutta tekivät siitä myös paljon hauskempaa. Kun pölyt oli pyyhitty ja tavarat asetettu paikoilleen, huone alkoi näyttää siltä kuin joku olisi vaihtanut sen uuteen. He imuroivat ja luuttusivat vielä lattian ja ...

Lammen jää oli sileä kuin lasi, ja aamuauringon säteet kimaltelivat sen pinnalla kuin pienet timantit. Milla ja Matias kulkivat isän kanssa luistimet olallaan, posket jo valmiiksi punaisina pakkasen nipistyksistä. “Tämä on täydellinen päivä luistelemiselle” , isä totesi tyytyväisenä, “ei tuule yhtään.” “Ja jää näyttää superliukkaalta!” Matias intoili ja kiirehti sitomaan nauhojaan. He istahtivat lammen reunalle, ja isä auttoi Millaa kiristämään luistimet sopiviksi. Kun kaikilla oli luistimet jalassa, he nousivat ylös ja astelivat varovasti jäälle. Ensimmäiset liu’ut tuntuivat jännittäviltä, mutta pian jalat muistivat, miten jää kantoi ja liukui kevyesti. “Kilpaillaanko tuonne kaisloille asti?” Matias ehdotti, ja ennen kuin kukaan ehti vastata, hän oli jo vauhdissa. Milla ja isä lähtivät perään. Isä liukui pitkillä, tasaisilla potkuilla, mutta antoi lasten voittaa. Milla saavutti Matiaksen viime hetkellä, ja he saapuivat yhtä aikaa kaislojen viereen. ”Tasapeli!” he hihkaisivat. He ja...

Päiväkodin ovi avautui ja heti eteisestä tulvi vastaan piparitaikinan, mandariinien ja kuusenhavujen tuoksu. Milla ja Matias astuivat sisään takit kohisten ja huomasivat saman tien, että päiväkotiin oli ilmestynyt suuri, koristeltu joulukuusi. Sen oksilla kimalsi hopeanauhoja ja punaisia palloja, ja latvassa sädehti kaunis kultainen tähti. “Vau…” , Matias kuiskasi, ”paljon isompi kuin meidän kuusi!” Päiväkodin hoitaja hymyili oven luona. “Hyvää pikkujoulupäivää! Tänään on kaikkea hauskaa ohjelmassa.” Milla ja Matias riisuivat nopeasti ulkovaatteet ja juoksivat muiden lasten joukkoon. Joulumusiikki soi taustalla, ja pöydille oli asetettu kulhoihin rusinoita, pipareita ja pieniä marengista tehtyjä lumiukkoja. Kun kaikki lapset olivat tulleet, hoitaja kutsui heidät piiriin. “Nyt leikitään joululeikkejä! Kuka haluaa aloittaa tontun piilotuksen?” hän kysyi. Matias oli ensimmäinen vapaaehtoinen. Hän piilotti pienen tonttuhahmon kuusen taakse niin, että siitä näkyi vain vähän lakin tupsua....

Milla ja Matias levittivät olohuoneen lattialle suuren punaisen lahjapaperirullan, joka rullautui auki kuin pitkä joulunpunainen matto. Äiti toi heille sakset, teipit ja pienet pakettikortit, joihin he olivat piirtäneet valmiiksi lumihiutaleita. Ikkunasta näkyi hämärtyvä talvipäivä, ja sisällä loimusi takka, joka sai koko huoneen tuntumaan pehmeältä ja rauhalliselta. He nappasivat ostoskasseistaan ensimmäiset pienet yllätykset ja ryhtyivät paketoimaan. Matias aloitti dinosauruspussista, jonka hän oli valinnut Kallelle. Hän laski pussin keskelle lahjapaperia ja mittaili ympärille jäävää tilaa. “Tämä onnistuu helposti!” hän ilmoitti itsevarmana ja alkoi leikata paperia. Milla puolestaan päätti paketoida ensin vihon, jonka hän oli valinnut Emmalle. Hän taitteli paperin kulmia huolellisesti ja painoi teipit tasaisesti paikoilleen. Lopputuloksena oli siisti, pieni paketti. “Voitko auttaa vähän?” Matias pyysi ja ojensi oman pakettinsa äitiä kohti, kun paketin reunat tahtoivat useista yrity...

Kaupunki oli pukeutunut joulunvalojen loisteeseen. Lyhtypylväiden väliin ripustetut valoköynnökset hehkuivat lämpimästi, ja kauppojen ikkunoihin oli rakennettu kauniita jouluisia asetelmia. Milla ja Matias kulkivat käsi kädessä äidin ja isän kanssa, etteivät eksyisi ihmisvilinässä. “Tänään ostetaan lahjat kaikille päiväkotikavereille” , äiti sanoi, “saatte valita itse, mitä kenellekin annetaan.” Heidän ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli pieni lahjatavarakauppa, jossa tuoksui vaniljalta ja kuusenoksilta. Hyllyt olivat täynnä pieniä aarteita: tarroja, kyniä, askartelusettejä ja koristeita. Matias juoksi heti muovailuvahan luo. “Tämä on täydellinen Veetille!” hän sanoi ja nappasi purkin mukaansa. Milla tutki tarkasti värikkäitä muistivihkoja. “Tämä on hyvä Emmalle” , Milla päätti hilpeänä, “hän tykkää kirjoittaa.” Isä tarkasteli heidän löytöjään ja nyökkäsi hyväksyvästi. “Hyviä valintoja, mutta muistakaa, että kaikille ystäville pitää löytää jotakin.” He jatkoivat toiseen kauppaan, jos...

Metsä oli pukeutunut talviasuunsa. Lumi narskui jalkojen alla, kun Milla ja Matias kulkivat polkua pitkin äidin ja isän välissä, nenät pakkasesta punaisina ja silmät innosta loistaen. “Nuotiopaikalle ei ole enää pitkä matka” , isä sanoi kantaen kainalossaan pientä halkokassia nuotiota varten. “Ja siellä paistetaan makkarat!” Matias lisäsi innokkaana. Polku kaartui pienen mäen ympäri, ja pian edessä näkyi tutun nuotiopaikan kivikehä. Äiti puhdisti lumet penkeiltä ja levitti villahuovat istuimiksi. Isä ryhtyi sytyttämään nuotiota, ja pian tulen lämpö ja rätinä täyttivät pienen metsäaukion. “Kuulostaa ihan kuin tuli kertoisi tarinaa” , Milla sanoi hiljaa, kun kipinät tanssivat ilmaan. “Ehkä se kertookin” , äiti vastasi hymyillen. He pujottivat makkarat pitkiin tikkuihin ja asettuivat tulen ympärille. Makkarat sihisivät ja alkoivat saada kauniin kullanruskean pinnan. Matias käänteli makkaraansa niin innokkaasti, että se meinasi pudota liekkeihin. “Varovasti, mestarikokki” , isä naurahti j...

Naapurin Leenan keittiö tuoksui jo ovella niin hyvältä, että Milla ja Matias melkein unohtivat ottaa kengät pois. He olivat tulleet auttamaan Leenaa piparien paistossa. ”Tervetuloa, pikku leipurit!” Leena hymyili ja ojensi heille kumpaisellekin essun. Pöydällä odotti iso taikinakulho ja kaulimien vieressä rivi muotteja: tähtiä, enkeleitä, tonttuja ja yksi hassu muotti, joka näytti vähän vinksahtaneelta. “Mikä tuo on?” Matias kysyi nauraen. “Se on vanha kuusimuotti, vähän vääntynyt vuosien varrella” , Leena selitti, ”mutta sillä tulee kaikista parhaat piparit.” Milla otti kaulimen ja alkoi rullata taikinaa tasaiseksi. Matias nappasi muotit, ja pian pöytä oli täynnä muottien jättämiä jälkiä ja pieniä taikinapaloja, jotka katoilivat suuhun silloin, kun Leena ei katsonut. “Ei liikaa maistiaisia, muuten pellille ei jää mitään!” Leena torui leikillään. Ensimmäinen pellillinen täyttyi nopeasti ja Leena sujautti sen uuniin. Matias istui jakkaralle ja heilutteli jalkojaan odottavaisena. “Min...

Lumihiutaleet leijuivat taivaalta kevyinä kuin untuvat, kun Milla ja Matias kulkivat äidin kanssa kohti pulkkamäkeä. Heidän hengityksensä muodostivat pieniä höyrypilviä ilmaan, ja lumi narskui kengänpohjien alla. Jokaisella oli mukanaan oma pulkka: Millalla punainen, Matiaksella sininen ja äidillä vanha, puinen kelkka, jota hän kutsui “kiituriksi” . “Tämä mäki on täydellinen!” Matias huudahti, kun he olivat päässeet mäen juurelle. “Jokainen mäki on täydellinen, kun on hyvä pulkka” , Milla vastasi ja taputti omaansa hellästi. Lapset kirmasivat mäkeä ylös, pulkat kolisten perässä. Huipulla he pysähtyivät ja katselivat hetken maisemaa: puita, joiden oksille lumi oli rakentanut pieniä valkoisia torneja, ja kauempana näkyvää kylää, joka näytti kuin satukirjan sivulta. “Valmiina?” Milla kysyi. “Valmiina!” Matias vastasi ja asettui pulkkaansa. “Kolme… kaksi… yksi!” äiti huusi ja tönäisi heidät matkaan. He kiisivät alas mäkeä naurun saattelemana. Kylmä tuuli kutitti poskia ja lumi pöllysi...

Keittiössä tuoksui vasta paistetut piparit, ja ikkunan takana leijui hiljainen, pehmeä lumisade. Milla ja Matias olivat levittäneet ison pinon lautapelejä keittiön pöydän ääreen. “No niin” , isä sanoi hieraisten käsiään yhteen, ”mikä peli pelataan tänään?” “Tämä!” Matias hihkaisi ja nosti esiin vanhan, kulmista hieman kuluneen suosikin, jota he pelasivat joka joulun alla. “Minä aion voittaa tällä kertaa” , Matias ilmoitti itsevarmana. “Et ainakaan petkuttamalla!” Milla nauroi ja napautti veljeään kevyesti kyynärpäällä. He levittivät pelin osat pöydälle, ja Matias sekoitti kortit niin perusteellisesti, että äiti pudisteli päätään. “Ovatko ne nyt varmasti sekaisin?” hän naurahti. “Jep, sekoitus on taitolaji” , Matias totesi tyytyväisenä. Milla sai aloittaa pelin. Hän heitti noppaa, joka kierähti pitkin pöytää ja pysähtyi vitoseen. “Jes!” Milla hihkaisi voitonriemuisesti ja siirsi nappulansa pitkän matkan eteenpäin. Matias heitti seuraavaksi — hän sai vain ykkösen. “Ei! Tämä noppa on...

Kaupungin joulumarkkinat loistivat iltahämärässä kuin satumainen kylä. Torille oli pystytetty puisia kojuja, joiden katoista roikkui havuja ja valosarjoja, ja ilmassa tuoksui jouluinen lupaus. Milla ja Matias pitelivät äitiä ja isää käsistä kiinni, etteivät katoaisi ihmisvilinään. “Vau, katso noita!” Matias osoitti kohti kuusikojusta riippuvia käsintehtyjä koristeita. Pienet puutontut hymyilivät heille riviin asetettuina, kuin tietäen, että joku heistä päätyisi pian kuusen oksalle. Mutta Milla oli jo huomannut jotain muuta. “Glögikoju!” hän hihkaisi. He kävelivät kohti punaista kojua, jonka sisällä höyry nousi suurista kattiloista kuin talvinen taikapilvi. Myyjä hymyili leveästi ja ojensi heille kaikille omat mukit, jotka lämmittivät sormia kuin pienet taskuun piilotetut nuotiot. Milla nosti mukin varovasti huulilleen. “Ah, se maistuu ihan joululta.” Matias puhalteli juomaansa niin kovaa, että höyry heilui hänen kasvojensa edessä. “Kuumaa, mutta tosi hyvää!” hän sanoi maistettuaan ...

Milla ja Matias istuivat pöydän ääressä askartelemassa joulukortteja. Pöydälle oli levitetty kasa värikkäitä kartonkeja, tarra-arkkeja, kimalleliimaa ja pieniä jouluisia leimasimia. Ikkunasta näkyi hiljalleen leijailevaa lunta, ja taustalla leimusi takan lämpöinen tuli. “Kenelle kirjoitetaan ensin?” Milla kysyi, pidelleen kädessään korttia, jonka hän oli juuri saanut valmiiksi. Siinä oli kultainen tähden kuva. “Kirjoitetaan mummolle” , Matias ehdotti, ”se tykkää aina, kun me tehdään jotain itse.” He kumartuivat kortin ääreen. Milla kirjoitti niin kauniilla käsialalla kuin osasi: “Rakas mummo, toivomme sinulle joulun lämpöä ja rauhaa.” Matias lisäsi loppuun vielä pienen piirretyn sydämen. Sitten he jatkoivat korttien tekoa: tädille, serkuille, ystäville ja naapurin Leenalle, joka aina toi heille omenapiirakkaa. Jokaisen kortin etupuoleen he askartelivat erilaisen kuvan. “Tämä menee Emmalle” , sanoi Matias esitellen tyytyväisenä tekemäänsä korttia, jossa oli lumiukon kuva. “Voiko tähä...

Millan ja Matiaksen piha oli muuttunut yön aikana satumaiseksi: paksu, pehmeä lumipeite kuorrutti kaiken ja teki tutusta pihasta uuden ihmeellisen maailman. “Tänään tehdään tämän talven ensimmäinen lumiukko” , isä ilmoitti iloisesti. “Mutta ei mikä tahansa lumiukko” , Matias lisäsi, “vaan jättilumiukko!” Milla nyökkäsi innostuneena. “Sellainen, että se näkyy naapureille asti.” He pukivat ulkovaatteet päällensä ja juoksivat ulos. Isä seurasi perässä lämmin kaakao termosmukissaan. Milla ja Matias aloittivat pyörittämään pientä lumipalloa pihamaalla. Lumi tarttui siihen täydellisesti, ja pallosta kasvoi nopeasti niin suuri, että sitä täytyi työntää kahdella kädellä. Isä liittyi avuksi, ja yhdessä he saivat aikaan valtavan pallon. “Siitä tulee ainakin metrin korkuinen!” Matias arvioi. Seuraavaksi he pyörittivät hieman pienemmän pallon lumiukon päätä varten. Isä nosti pallon paikalleen. “Valmis?” hän kysyi sitten. “Ei vielä!” lapset huusivat yhteen ääneen. He etsivät pihalta sopivia ta...

Milla ja Matias istuivat pöydän ääressä, joka oli täynnä värikkäitä kyniä, tarroja ja valkoisia paperiarkkeja. Ulkona hämärä oli laskeutumassa, ja ikkunan takana tuuli pyöritteli lunta kuin pieniä, valkoisia tähtiä. Tänään heillä oli tärkeä tehtävä: joulupukille kirjoittaminen. “Mitäköhän minä tänä vuonna toivoisin?” Matias mietti ja pyöritti kynää sormissaan. “Muista, että pukki tykkää, jos kerrotaan myös kuulumisia”, Milla sanoi ja asetteli paperin tarkasti eteensä, “ei pelkkää toivelistaa.” Matias nyökkäsi ja alkoi kirjoittaa keskittyneesti. Milla aloitti oman kirjeensä niin kuin aina: “Rakas Joulupukki, toivottavasti sinulla ja tontuilla on ollut mukava vuosi.” He kertoivat kirjeissään, mitä olivat vuoden aikana opetelleet ja lisäsivät myös pieniä toiveitaan – mutta ei vain lahjoja. “Voimmeko toivoa, että lumet pysyisivät jouluun asti?” Milla kysyi. “Totta kai” , Matias vastasi, “ja että meidän tonttu pysyisi hyvällä tuulella.” Lopuksi he piirsivät kirjeiden alareunoihin kuvia...

Aamu oli harmaa ja rauhallinen, juuri sellainen kuin itsenäisyyspäivänä usein. Milla ja Matias pukeutuivat lämpimiin takkeihin ja villalapasiin, sillä he tiesivät, että tänään heillä olisi tärkeä tehtävä. Isä odotti pihalla lipputangon vieressä. “Valmiina?” isä kysyi hymyillen. “ Valmiina!” lapset vastasivat kuin pienessä juhlallisessa kuorossa. Suomen lippu lepäsi vielä siististi taiteltuna isän käsivarsilla. Sen sininen risti erottui kirkkaana valkoista kangasta vasten, ja Milla tunsi rinnassaan lämpimän, vähän juhlallisen tunteen. He asettuivat lipputangon ympärille. Isä avasi solmut ja kiinnitti lipun naruun, mutta antoi Millalle ja Matiakselle kunnian nostaa lipun ylös. “Vetäkää hitaasti ja tasaisesti” , isä neuvoi, “tämä on tärkeä hetki.” Milla ja Matias ottivat narusta kiinni. He katsoivat toisiinsa, nyökkäsivät ja ryhtyivät vetämään. Lippu nousi vähitellen yhä korkeammalle ja alkoi lepattamaan tuulen tarttuessa siihen. Pian se jo liehui korkealla heidän yläpuolellaan sinistä ...

Milla ja Matias astuivat olohuoneeseen, missä äiti oli juuri levittänyt sohvalle ison, pörröisen viltin ja isä sytytti ikkunalaudalle pienen kynttilän tuomaan tunnelmaa. “Tänään katsotaan meidän perheen jouluelokuva”,  äiti ilmoitti hymyillen. “Se sama kuin aina?” Matias kysyi, vaikka tiesi vastauksen. “Se sama kuin aina”,  isä vahvisti ja napautti kaukosäädintä. Televisio heräsi eloon, ja ruudulle ilmestyi tuttu aloitusmusiikki – sellainen, joka toi heti mieleen kuuman kaakaon, villasukat ja joulun rauhan. Milla käpertyi äidin kainaloon, Matias istui isän viereen, ja he vetivät viltin kaikkien päälle kuin luoden yhteisen talvipesän. Huoneessa leijui tuoreiden pipareiden tuoksu, ja kulhosta kuului rapinaa, kun joku nappasi välillä lämpimän suupalan. Kun elokuva eteni, lapset elivät jokaisen kohtauksen mukana. Milla nauroi ääneen, kun päähenkilö kompastui lahjapinoon, ja Matias puristi isän kättä jännittävissä kohdissa – vaikka ne eivät oikeasti pelottaneet, mutta niin oli tap...

Milla ja Matias seisoivat olohuoneessa suuren pahvilaatikon äärellä. Laatikon kannessa luki tutulla käsialalla: “Joulukoristeet – käsittele varoen.” Isä kantoi kuusen sisälle, ravisteli siitä kevyesti lumet pois ja asetti sen tukevasti kuusenjalkaan. Huoneeseen tulvahti raikas ja tunnelmallinen tuoksu. “Laitetaanko ensin valot?” Matias kysyi innostuneena. “Tottakai” , Milla hymyili. Hän selvitti varovasti kirkkaiden valojen nauhan, ja yhdessä he kiersivät sen kuusen ympärille. He sytyttivät valot ja näytti siltä, kuin kuusi olisi herännyt eloon. Seuraavaksi he avasivat koristepussit. Jokaisella koristeella oli oma tarinansa: punainen pallo, jonka Milla oli saanut päiväkodista; pieni puinen poro, jonka Matias oli maalannut viime jouluna; hopeinen tähti, joka oli kuulunut heidän mummolleen. “Muistatko, kun tämä tippui kerran ja meni melkein rikki?” Matias kysyi nostaessaan esiin vanhan kullanvärisen pallon. “Muistan, ja sinä melkein itkit”,  Milla nauroi lempeästi, “mutta onneksi ...

Aamu oli vielä hämärä, kun Milla ja Matias valmistautuivat lähtemään päiväkotiin. He etsivät reppujaan olohuoneen sohvan alta, kun Matias huomasi jotain erikoista ihan lattianrajassa. “Hei… mikä tuo on?” hän kuiskasi ja kumartui lähemmäs. Seinän alaosaan, aivan jalkalistan kohdalle, oli ilmestynyt pieni ovi. Niin pieni, että vain hiiri olisi mahtunut siitä kulkemaan – tai tonttu. Ovi oli maalattu syvänpunaiseksi, ja sen keskellä oli pieni, kultainen kahva. Oven vieressä oli postilaatikko, jossa luki hennolla käsialalla: “Tonttuposti.” “Milla! Tule katsomaan!” Matias henkäisi. Milla hiipi hänen viereensä ja peitti suunsa kädellään. “Ei voi olla totta… tonttuovi!” He istuivat lattialle aivan oven eteen ja tutkivat sitä hetken. Tuntui, että ovi saattoi avautua milloin tahansa – ehkä juuri silloin, kun kukaan ei katsoisi. “Tietääköhän se tonttu, että me ollaan oltu kilttejä?” Matias kysyi. “Tietenkin”, Milla vastasi päättäväisesti, “mutta ehkä se haluaa vielä tarkkailla.” Postilaat...

Piha oli hämärtyvässä iltapäivässä lumisateen jäljiltä aivan kuin suuri, valkea kangas, joka odotti jotain erityistä. Milla ja Matias kipittivät ulos äidin perässä, kantaen käsiensä välissä suurta laatikkoa, jossa oli värikkäitä jouluvaloja sekä kaunis metallinen lyhty, joka helisi heidän liikkuessaan. “Tänään tehdään meidän pihasta koko kadun jouluisin”, äiti ilmoitti ja avasi laatikon kannen. “Ja ripustetaan lyhtykin siihen vanhaan koivuun!” Matias muistutti silmät innosta loistaen. “Juuri niin”, äiti hymyili, “se tuo tähän pimeään iltaan lisää taikaa.” Äiti pyysi lapsia ensin selvittämään valot suoriksi. He tarttuivat kumpikin omasta päästä johtoa, mutta hetken kuluttua johdon keskelle syntyi solmu, joka muistutti enemmän lumista spiraalia kuin jouluvaloköynnöstä. “Nämä valot yrittävät tanssia”, Milla nauroi. “Annahan kun autan”, äiti sanoi ja selvitti johdon lempeästi ja kärsivällisesti. Kun valoköynnökset olivat vihdoin suorina, he alkoivat ripustaa niitä paikoilleen. Milla ...

Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Aamun ensimmäinen valo hiipi verhojen raosta sisään juuri, kun Milla ja Matias heräilivät sängyissään. Äkkiä Milla havahtui istumaan ja kuiskasi: “Matias, tänään se alkaa!” Matias räpytteli unisia silmiään, mutta heti, kun hän tajusi, mistä oli kyse, hän nousi sängystä melkein yhtä nopeasti kuin jouluaattona. Olohuoneessa heitä odotti jotain erityistä: suuri yhteinen joulukalenteri, jonka äiti oli illalla laittanut seinälle. Sen luukut oli numeroitu kultaisin numeroin, ja jokaisen luukun takana odotti pieni yllätys – mutta vain yksi per päivä. “Siinä se on” , Matias kuiskasi, aivan kuin kalenteria olisi pitänyt lähestyä varoen, ettei taika karkaisi. “Luukku numero yksi” , Milla osoitti. Matias tarttui luukun reunaan ja avasi sen. Luukku rasahti pehmeästi, ja sen takaa paljastui pieni tähdenmuotoinen koriste sekä paperilappu, johon oli kirjoitettu: ”Päivän tehtävä: hymyile jollekin tänään.” “Se on meidän ensimmäinen jouluhaaste!” Matias hihkaisi. He i...