Kaupunki oli pukeutunut joulunvalojen loisteeseen. Lyhtypylväiden väliin ripustetut valoköynnökset hehkuivat lämpimästi, ja kauppojen ikkunoihin oli rakennettu kauniita jouluisia asetelmia. Milla ja Matias kulkivat käsi kädessä äidin ja isän kanssa, etteivät eksyisi ihmisvilinässä. “Tänään ostetaan lahjat kaikille päiväkotikavereille”, äiti sanoi, “saatte valita itse, mitä kenellekin annetaan.” Heidän ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli pieni lahjatavarakauppa, jossa tuoksui vaniljalta ja kuusenoksilta. Hyllyt olivat täynnä pieniä aarteita: tarroja, kyniä, askartelusettejä ja koristeita. Matias juoksi heti muovailuvahan luo. “Tämä on täydellinen Veetille!” hän sanoi ja nappasi purkin mukaansa. Milla tutki tarkasti värikkäitä muistivihkoja. “Tämä on hyvä Emmalle”, Milla päätti hilpeänä, “hän tykkää kirjoittaa.” Isä tarkasteli heidän löytöjään ja nyökkäsi hyväksyvästi. “Hyviä valintoja, mutta muistakaa, että kaikille ystäville pitää löytää jotakin.” He jatkoivat toiseen kauppaan, jossa oli ihania pikkuleluja. Matias löysi dinosauruspussin, jossa oli viisi pientä muovista dinoa. Hän tunsi heti, että se oli juuri oikea lahja Kallelle. Lopuksi he menivät vielä kirjakauppaan, jossa Milla valitsi pienen talvisen värityskirjan yhdelle ystävälleen, ja Matias nappasi paketin jouluisia tarroja, joista hän tiesi koko ryhmän pitävän. “Onko kaikille nyt lahja?” äiti varmisti, kun he seisoivat kassajonossa. “On!” Milla ja Matias vastasivat yhteen ääneen ja nostivat kassinsa ylpeinä. “Olen varma, että ystävänne ilahtuvat”, äiti sanoi. “Niin minäkin”, Matias nyökkäsi ja puristi ostoskassiaan tiukemmin. Isä veti lapset lähemmäs ja halasi heitä. “Joulu on parhaimmillaan juuri tällaista — että voi ilahduttaa muita.” Kun he lopulta suuntasivat kotiin, Millasta ja Matiaksesta tuntui kuin heillä olisi mukanaan pieni pala joulun taikaa ystävilleen.
Kommentit
Lähetä kommentti