Milla ja Matias istuivat pöydän ääressä, joka oli täynnä värikkäitä kyniä, tarroja ja valkoisia paperiarkkeja. Ulkona hämärä oli laskeutumassa, ja ikkunan takana tuuli pyöritteli lunta kuin pieniä, valkoisia tähtiä. Tänään heillä oli tärkeä tehtävä: joulupukille kirjoittaminen. “Mitäköhän minä tänä vuonna toivoisin?” Matias mietti ja pyöritti kynää sormissaan. “Muista, että pukki tykkää, jos kerrotaan myös kuulumisia”, Milla sanoi ja asetteli paperin tarkasti eteensä, “ei pelkkää toivelistaa.” Matias nyökkäsi ja alkoi kirjoittaa keskittyneesti. Milla aloitti oman kirjeensä niin kuin aina: “Rakas Joulupukki, toivottavasti sinulla ja tontuilla on ollut mukava vuosi.” He kertoivat kirjeissään, mitä olivat vuoden aikana opetelleet ja lisäsivät myös pieniä toiveitaan – mutta ei vain lahjoja. “Voimmeko toivoa, että lumet pysyisivät jouluun asti?” Milla kysyi. “Totta kai”, Matias vastasi, “ja että meidän tonttu pysyisi hyvällä tuulella.” Lopuksi he piirsivät kirjeiden alareunoihin kuvia: Milla piirsin sydämen ja tähden ja Matias nauravan joulupukin. Kun kirjeet olivat valmiit, he taittoivat ne huolellisesti ja sujauttivat yhteiseen kuoreen. “Nyt se on valmis vietäväksi postilaatikkoon”, Milla sanoi. He pukivat takit nopeasti päällensä ja kipittivät ulos. Viileä pakkasilma nipisti poskia, mutta tuntui kuin kirjeiden lämpö olisi lämmittänyt heitä sisältäpäin. He avasivat postilaatikon kannen ja asettivat kuoren varovasti sen sisään. “Sinne meni”, Milla hymyili. “Pukki saa sen varmasti”, Matias lisäsi. Lumi narisi askelten alla, kun he palasivat kotiinpäin ja tuntui siltä, että joulun odotus oli taas ottanut yhden askeleen eteenpäin – pienestä kirjeestä, joka matkasi nyt napapiiriä kohti.
Kommentit
Lähetä kommentti