Milla ja Matias pukivat päälleen lämpimät takit ja kaulahuivit, sillä he tiesivät, että tänään heillä olisi tärkeä tehtävä. Eteisen pöydällä odotti paperiin kääritty joulukukka — punainen joulutähti, jonka lehdet hehkuivat kuin pienet joulun liekit. He olivat valinneet sen yhdessä äidin kanssa. “Lähdetäänkö viemään kukka perille?” äiti kysyi ja ojensi Millalle pakkasen varalta paketoidun kukan. “Joo, mennään!” vastasivat Milla ja Matias yhteen ääneen. He kävelivät lumista tietä pitkin kohti mummon pientä, punaista taloa. Lumi narskui askelten alla ja ilmassa leijui jouluinen odotus. Matias kantoi vuorostaan ylpeänä kukkaa, kuin suurta aarretta. “Mummo varmaan ilahtuu ihan hurjasti”, Milla sanoi hymyillen. “Ehkä se laittaa sen keittiön pöydälle”, Matias arveli, “tai ikkunalle, että naapuritkin näkevät.” Kun he saapuivat mummolan pihalle, kirkkaat lyhdyt valaisivat hämärtyvää talvi-iltaa ja ikkunoista näkyi pehmeä valonvälke. Milla koputti oveen, ja hetken päästä ovi avautui. “No mutta teidän näköisiä pikkutonttuja minä odotinkin!” mummo nauroi ja halasi heitä kumpaakin lämpimästi. “Me tuotiin sinulle joulukukka!” Matias ilmoitti ja ojensi paperin sisältä punaisena loistavan joulutähden. Mummon silmät kirkastuivat. “Voi kuinka kaunis! Ja kuinka ihania te olettekaan, kun tällaisen toitte.” He astuivat sisään, ja mummo asetti kukan keittiön pöydälle. “Tämä on koko joulun kaunein koriste”, hän totesi. Lapset istuivat pöydän ääreen ja mummo tarjosi heille mehua ja pipareita. He katselivat yhdessä ikkunasta ulos, missä hento lumisade alkoi leijailla kuin taikapöly. “Minulle tuli nyt joulumieli”, mummo sanoi ja puristi lasten käsiä, “teidän ansiostanne.” Milla ja Matias hymyilivät. Heidän sisällään hehkui lämmin tunne siitä, kuinka pienillä teoilla saattoi tuoda jollekulle paljon iloa ja valoa.
Kommentit
Lähetä kommentti