Keittiössä tuoksui jo aamusta asti lupaavalta: ripaus kanelia, aavistus piparkakkumaustetta ja uunista kantautuva lämmin, paahteinen aromi. Milla ja Matias olivat vetäneet essut päälleen ja seisoivat vierekkäin jakkaroilla, jotta ylettyivät kunnolla työtasolle. Äiti oli luvannut, että tänään he valmistaisivat yhdessä jouluruokia. ”Ensimmäiseksi tehdään lanttulaatikko”, äiti ohjeisti ja ojensi lapsille suuren kulhon. “Minä voin sekoittaa!” Matias ilmoitti innokkaana ja tarttui kauhaan vähän liiankin voimakkaasti. Taikinaa roiskahti kulhon reunalta pöydälle. “Ei haittaa”, äiti naurahti, ”joulukeittiössä saa tulla vähän sotkua.” Seuraavaksi he valmistivat porkkanalaatikkoa. Matias sai vastuun raastamisesta, mikä osoittautui yllättävän hauskaksi. Porkkanaa lensi välillä villisti ympäriinsä, mutta suurin osa päätyi kuitenkin kulhoon. Milla puolestaan tasoitti laatikon pinnan lusikalla ja piirsi siihen koristeellisen aaltokuvion. “Taiteilija työssään”, äiti kehui, ja Milla hymyili ylpeänä. Kun laatikot olivat uunissa, siirryttiin rosollin tekoon. Äiti pilkkoi punajuuret, ja lapset hienonsivat omenoita ja suolakurkkuja. Keittiön pöydälle kertyi värikäs kasvisten sekamelska. “Voiko tätä syödä sellaisenaan?” Matias kysyi ja nappasi omenanpalan suuhunsa. “Voi, mutta odota, että kastike on valmista”, äiti vastasi ja sekoitti kulhossa vaaleanpunaisen kastikkeen, joka näytti Millan mielestä ihan vaahtokarkilta. Lopuksi he paistoivat vielä pipareita. Milla paineli piparitaikinasta kauniita sydämiä ja lumihiutaleita, ja Matias pursotti uunista tulleisiin pipareihin kuorrutetta niin, että pipareista tuli iloisen sotkuisia. Kun kaikki ruoat olivat valmiina ja keittiö täynnä joulun tuoksua, äiti katsoi lapsia tyytyväisenä. “Tiedättekö, ilman teitä en olisi saanut puoliakaan näistä tehtyä.” “Eli me olemme virallisia jouluntekijöitä!” Matias julisti. “Aivan niin”, äiti nauroi ja halasi molempia.
Kommentit
Lähetä kommentti