Milla ja Matias levittivät olohuoneen lattialle suuren punaisen lahjapaperirullan, joka rullautui auki kuin pitkä joulunpunainen matto. Äiti toi heille sakset, teipit ja pienet pakettikortit, joihin he olivat piirtäneet valmiiksi lumihiutaleita. Ikkunasta näkyi hämärtyvä talvipäivä, ja sisällä loimusi takka, joka sai koko huoneen tuntumaan pehmeältä ja rauhalliselta. He nappasivat ostoskasseistaan ensimmäiset pienet yllätykset ja ryhtyivät paketoimaan. Matias aloitti dinosauruspussista, jonka hän oli valinnut Kallelle. Hän laski pussin keskelle lahjapaperia ja mittaili ympärille jäävää tilaa. “Tämä onnistuu helposti!” hän ilmoitti itsevarmana ja alkoi leikata paperia. Milla puolestaan päätti paketoida ensin vihon, jonka hän oli valinnut Emmalle. Hän taitteli paperin kulmia huolellisesti ja painoi teipit tasaisesti paikoilleen. Lopputuloksena oli siisti, pieni paketti. “Voitko auttaa vähän?” Matias pyysi ja ojensi oman pakettinsa äitiä kohti, kun paketin reunat tahtoivat useista yrityksistä huolimatta mennä vinoon. Äiti hymyili. “Totta kai, paketoidaan tämä yhdessä.” He silottivat paperin, taittelivat kulmat uudelleen ja teippasivat ne paikoilleen. Matias katseli tarkasti äidin jokaista liikettä ja yritti painaa mieleensä, miten paperi käärittiin siististi. Kun kaikki lahjat oli lopulta paketoitu, Milla ja Matias alkoivat kiinnittää pakettikortteja narujen avulla. Milla kirjoitti kortteihin ystävien nimet ja Matias pujautti narut paikoilleen. “Valmis!” he huudahtivat samaan aikaan ja katselivat tyytyväisinä pakettiläjää, joka kimalteli jouluvalojen alla kuin pieni aarrevuori. “Upeaa työtä, teidän ystävänne ilahtuvat varmasti”, äiti nyökkäsi. Milla nosti yhtä pakettia ja hymyili. “Minusta tuntuu, että lahjojen antaminen on melkein hauskempaa kuin saaminen.” Matias mietti hetken. “Joo… paitsi ehkä jouluaattona”, hän naurahti.
Kommentit
Lähetä kommentti