Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Aamun ensimmäinen valo hiipi verhojen raosta sisään juuri, kun Milla ja Matias heräilivät sängyissään. Äkkiä Milla havahtui istumaan ja kuiskasi: “Matias, tänään se alkaa!” Matias räpytteli unisia silmiään, mutta heti, kun hän tajusi, mistä oli kyse, hän nousi sängystä melkein yhtä nopeasti kuin jouluaattona. Olohuoneessa heitä odotti jotain erityistä: suuri yhteinen joulukalenteri, jonka äiti oli illalla laittanut seinälle. Sen luukut oli numeroitu kultaisin numeroin, ja jokaisen luukun takana odotti pieni yllätys – mutta vain yksi per päivä. “Siinä se on”, Matias kuiskasi, aivan kuin kalenteria olisi pitänyt lähestyä varoen, ettei taika karkaisi. “Luukku numero yksi”, Milla osoitti. Matias tarttui luukun reunaan ja avasi sen. Luukku rasahti pehmeästi, ja sen takaa paljastui pieni tähdenmuotoinen koriste sekä paperilappu, johon oli kirjoitettu: ”Päivän tehtävä: hymyile jollekin tänään.” “Se on meidän ensimmäinen jouluhaaste!” Matias hihkaisi. He istuivat sohvalle ja katselivat hetken seinällä loistavaa kalenteriaan. “Ajattele”, Milla sanoi tyytyväisenä, “meillä on vielä kaksikymmentäkolme tällaista päivää.” “Ja meidän päivät tulee täyteen seikkailuja”, Matias lisäsi. Ulkona lumi leijui hiljaa alas, mutta sisällä tuntui, että joulun odotus oli jälleen alkanut – yhdestä luukusta, yhdestä tähdestä ja kahdesta lapsesta, jotka jakoivat saman innon joka ikiseen tulevaan aamuun.
Kommentit
Lähetä kommentti